Jatko-osa suvaitsee nyt viimein ilmestyä, ja vaikkei se ole kovin pitkä tai dramatiikkaa pullollaan, niin koittakaa jaksaa!

Muistinvirkistykseksi: Lc:n aloittaja Maaret on saanut edellisessä jaksossa lapsen Joonas Karstan kanssa, mutta ennen lapsen syntymää he kuitenkin erosivat. Nyt Maaret seurustelee Puntti-nimisen rumiluksen kanssa ja he asuvat kolmistaan Maaretin poikavauvan Leewin kanssa harmaassa pienen budjetin röttelössä.

Maaret ja Puntti muuttivat yhteen. He elivät onnellista vauvaperheen elämää ja molemmat rakastivat ja hellittelivät pikku Leewiä aivan ylenpalttisesti. Punttikin, vaikkei edes ollut pojan isä, otti Leewin omaksi pikku kultapojukseen. Vaikka Puntti olisi mielellään hoidellut Leewiä vaikka yksinkin, Maaret ei uskonut aivan kaikkea vastuuta hänelle, vaan ruokki lapsukaisensa topakasti tuttipullolla, eikä Puntilla ollut tuohon hommaan asiaa.

Pariskunnalla ei ollut varaa tilata kallista korjaajaa rukkaamaan rikkoutunutta tietokonetta, joten Puntti joutui talon isäntänä siihenkin työhön.

- Juu, liitetään tämä punanen johto tohon toiseen punaseen, niin ihme on jossei rupia toimimmaan, Puntti päätteli ja tökki hermostuneesti konetta meisselillä.

Kuten jo varmaan arvasittekin, Puntin läpi syöksähti purkaus hallitsematonta verkkovirtaa. Maaret oli ollut keittiössä pilkkomassa vihanneksia, mutta kuuli villin ”zzzt”-äänen  makuukamarista ja ryntäsi todistamaan Puntin huonoja mekaniikkataitoja. Hetken hän jopa pelkäsi, että se olisi lorun loppu, mutta kun Puntti havahtui hereille ja rupesi raaputtamaan kärventynyttä tukkaansa, hän pääsi lukemaan rivien välistä vaaran olevan ohi.

Maaretin hoivavietti heräsi, ja hän huolehti kumppaninsa suihkuun ja vielä stailasi hänet aikuisemman näköiseksi. Irokeesi sai kadota ahnaan hiusleikkurin syövereihin, ja tilalle valittiin tyylikkäämpi malli. Maaret keitti spagettikastikkeen loppuun asti ja pian he söivätkin jo kahdestaan harvinaisen onnistunutta ruokaa, noh, Jorbanjargan  mittapuulla. Viimeinenkin epäilys mahdollisista sähköiskuvaurioista hävisi Maaretin mielestä heti, kun Puntti vaihtoi lempipuheenaiheeseensa, joka on kuvastakin havaittavissa. ( Kerrankin oli hyötyä kuvaan päätyneestä puhekuplastakin!)

Maittavan atrian jälkeen Puntti aikoi mennä katsomaan jalkapalloa televisiosta, mutta Maaret pysäytti hänet vessanoven vaiheilla ja lakosi polvilleen maahaan, arvoituksellisesti hymyillen ja kädet selän taakse jotain kätkien.

- Puntti Jantunen, elämäni pelastava valopilke, suostutko rengastukseen? Mennään kihloihin ja naimisiin ja hankitaan yhteisiä lapsia ja ja … purkautui Maaret lapsellisen teatraalisesti.

- Ai kihloihin? No mennään vaan! ilahtui Puntti ja kapsahti sydänkäpysensä kaulaan.

      He halusivat järjestää talvihäät, mutta säästöporsaan pohja pilkisti jo uhkaavasti ja talveakin piti vielä odotella, joten häitä lykättiin tuonnemmas.

Maaretilla oli rakas harrastus, öljyvärimaalaus. Aina kun hän sai tiristettyä hiukan vapaa-aikaa töistä ja lastenhoidosta, hän käytti ne modernin taiteensa toteuttamiseen. Puntin oli vaikea olla sanomatta Maaretille, että tämä ei ollut mikään mestarimaalari, mutta jotenkin hän aina sai hillittyä itsensä, kun Maaret ripusti samanlaisen, vihreäkolttuista tyttöä esittävän taulun makuuhuonetta koristamaan.

    Maaret oli taas alkanut seurailla mahanympäryksensä kasvua ja oli positiivisesti yllättynyt, kun sai huomata odottavansa lasta.

- Puntti, me saamme vauvan! hän iloitsi ja hotki ylimääräisen annoksen chili con carnea.

(Anteeksi, jos huomaatte tässä osassa tietynlaista epäloogisuutta, esim.on puhuttu uudesta sohvasta ja tuossakin kuvassa on tuo vanha lepolasse, tai näkyy seinien takaa sellaisia kalusteita, jota ei muka ole ostettukaan vielä, en katsos ole täysin varma tapahtumien järjestyksestä, kun kuvia on niin viljalti.)

Lastenhoito osoittautui raskaammaksi kuin Maaret osasi kuvitellakaan. Usein, kun hän vei pienokaisen pinnasänkyyn, viheliäisen väsymyksen aalto läikehti hänen lävitsensä.

 Raskaus vei hänen voimiaan, mutta Puntti osoittautui oikeaksi kultakimpaleeksi, kun hän huolehti Leewistä enemmänkin kuin aikaisemmin.

Kun uusi perheenjäsen ilmoitti tulostaan, kävi Puntti kotitimpurin kirjekurssin ja alkoi pystyttää tulevalle tuitelille huonetta, koska Leewikin vaati tilaa ja vanhempien makuuhuone ei voisi riittää kummallekin lapselle; se oli ahdas jo nyt. Huone sisustettiin sinisävyiseksi, mutta muita kalusteita kuin hoitopöytää ei toistaiseksi ollut varaa ostaa.

Pian Leewinkin oli aika kasvaa isoksi pojuksi ja päästä maistelemaan taaperoelämää. Maaret osti kakun ja koko perhe kokoontui viettämään syntymäpäiviä.

- Ja hopp! riemuitsi Puntti kun nosti poikaa ja kieräytti hänet konfettisilpun sataessa tuoreen yksivuotiaan kutreille.

( Leewistä ei tullut otettua kasvokuvaa taaperovaiheessa, mutta lapsuusajasta sellainen on.)

Pikku villipetoa yritettiin pikimmiten opettaa talon tavoille. Maaret istutti esikoisensa potalle ja opasti häntä tuossa tärkeässä asiassa. Leewi ei kumminkaan yhteistyöhön suostunut, ja heti kun Maaret huokaisten nosti pojan potalta, Leewi sanoi tomerasti:” Gagga!” ja vaipanvaihtopöytä sai jällen kerran osoittaa oivallisuutensa.

Lopulta Leewi oppi istumaan potallaan varsin mallikelpoisesti, mutta tyhjennys jäi äitiparan osaksi.

- Miten etovaa, puhisi kiukkuinen Maaret Leewin erityisen pitkän ripulikauden aikana kipatessaan potan töryt viemäriin.

Puntin mielestä Maaretin kiinnostuksen kohteet suuntautuivat aivan vääriin suuntiin. Naapurustossa temmeltävä Peni-hukka sai käyskennellä likipitäen vapaasti Maaretin maapalstalla, vaikka Puntti oli hyvin epäluuloinen kyseistä otusta kohtaan.

- Onpa mielenkiintoinen Canis lupus- yksilö! Anna se tulee taloon, katso miten anovasti se katsookin! Maaret  kehui kuoppaa kaivavaa suurpetoa silmät innosta kiiltäen.

Puntti mutisi pari jotain ”täystuhon” ja ”vesikauhuisen villieläimen” kuuloista sanaa, mutta Maaret tietotavoitteisena  laski kapisen otuksen sisälle ja alkoi opettaa sille tassun antamista.

Maaret leikki eläinystävänsä kanssa ulkona kepin viskaamista ja hellitteli elukkaa herkkupaloilla, koska Puntti oli juuri ajanut Peni-polon ulos. Ulkona oli viileähkö ilma, joten he siirtyivät takaisin sisälle.              ( Huomatkaa Maaretin ruma blondikampaus!)

Puntti oli ollut oikeassa: Peni oli kuin olikin harmillinen ja huonotapainen otus; se ryhtyi raastamaan olohuoneen isoa, sinistä sohvaa kynsillään ja hampaillaan. Se melkein ehti jo turmella koko kalliin kalusteen, mutta lopulta Maaretinkin pinna loppui ja hän ajatti kurjan kirppusäkin ulos.

Puntti oli ollut viemässä roskapussia ja heti Penin havaittuaan hän alkoi moittia sitä:

- Kyllähän mää tiesin, et susta ei oo ku vahinkoo! Alahan painua, senki törkynen takkuturkki, ryöpytti Puntti korviaan luimistelevaa otusta.

Koitti marraskuu, ja paksu hanki peitti Jorbanjargojen ruman talon saaden sen näyttämään hieman sievemmältä.

- Tilillä alkaisi olla sen verran rahaa, että voisimme järjestää häät, huomautti Maaret Puntille eräänä hämäränä iltana, kun he joivat tarjousteetä juuri ennen pehkuihin painumista.

- Rahatilanne ei oo kyl kehuttava, mutta eiköhän ne hilut riitä, jos ei kauhian isoja kinkereitä pietä, vastasi Puntti ja haukotteli äänekkäästi.

Muutaman viikon päästä juhlat järjestettiin. Ulos ostettiin pöytä ja tuoleja, täytekakku ja hienoa shamppanjaa hopeatarjottimella.

- Voitko uskoa, että iltapäivällä olemme mies ja vaimo, äimisteli Maaret juhlapäivän aamuna.

- Voin, mutta voiksää uskoa, et tilillä on ainoastaan kuus simoleonia, mutisi Punttivilkaistessaan tilitiedotetta.

Maaret ja Puntti olivat kutsuneet budjetin puutteessa vain pari tuttavaa todistajiksi häihinsä. Kun vieraat saapuivat, vihkipari ja ensimmäisenä saapunut rupesivat pyörittelemään pyllyjään letkeän jatsin tahdissa, koska Puntin vanhat stereotkin oli kannettu ulkosalle.

(Maaretilla on taas poninhäntänsä!)

Kun juhlat olivat päässeet vauhtiin, Maaretin ystävät Miina ja Sirja keksivät ruveta lumisotasille. He kantoivat morsiamen pöydän äärestä hankeen ja pian oli käynnissä todellinen talvisota. Pikapuoliin Punttikin villiintyi ja innostui lumipesemään nuorikkoaan.

Puntti haki sisältä vanhan tinaisen soppakellon, jonka Eukeenia-täti oli lähettänyt nuorelleparille häälahjaksi ja kilisti sitä:

- Kröhöm. Mää pidän puheen. Koska morsmaikkuni isä ei oo tääl, mää piän sen. Mutta puheet on tylsii, jote mää vaan simppelisti pyyän rakkaan Maaretin tänne, veisteli Puntti. (Puntin karismapisteet: 0)

Maaret tuli ja kilisti kelloa hänkin.

- Hyvät ystävät, olette tulleet tänne todistamaan…Maaret aloitti,  mutta silloin Puntti kaappasi Maaretin vallattomasti syliinsä ja Maaret pujotti Puntin vasempaan nimettömään Paloitelluilta Valoilta tilaajalahjaksi samansa muovisormuksen.

- Näin ollen olette mies ja vaimo. Sulhanen, saatte suudella morsianta, julisti tympeä-ääninen pappi.

- Olivatpa nämä hääjuhlat todella omaperäiset, kehui Miina juhlien päätyttyä.

Tuore avioparikin oli samaa mieltä, ja hääjuhlat jäivät kimmeltämään heidän mieleensä unohtumattomana helmenä. He tekivät juhlien jälkeen pihamaalle kaksi lumienkeliä vierekkäin ikään kuin muistoksi onnistuneista juhlista, mutta yltyvä lumisade peitti ne jo aamuun mennessä.

Pari kuukautta häiden jälkeen, varhain aamulla Maaret heräsi raastaviin kipuihin ja pomppasi pystyyn karjuen Puntille:

- Puntti, soita ambulanssi, palokunta, ilmavoimat, auta minua! Kuoleeeeeeeeen!! Maaret kiljui ja piteli vatsaansa.

- Se tulee! hän elämöi. Maaretin synnytys oli alkanut.

Puntti soitti lääkärin apuun ja pian tuore isä sai kannatella käsivarsillaan pientä mustatukkaista poikalasta, mutta Maaret pihahti heikosti:

- Tulee toinenkin, auttakoon ken voi.

( Huomaako joku, mikä kampaus Maaretille on taas vaihdettu?)

Maaret synnytti suloiset kaksoset, mustatukkainen ristittiin Oulaksi ja ruskealla tukalla varustettu söpöliini sai nimekseen Ailu. Molemmille ostettiin siniset kehdot uuteen lastenhuoneeseen, ja talosta ei vipinää puuttunut. Mainittakoon vielä tässä, että kaikilla Jorbanjargan pojilla on äidiltä perityt kullanväriset silmät.

Koska vanhemmilla oli täysi työ uusien vauvojen hoitamisessa, Leewiä ei enää keretty hemmotella ja huomioida entiseen tapaan. Uudeksi lastenvahdiksi esikoispojalle ostettiin palikkapeli, jonka erimuotoisia palikoita pikkuinen survoi milloin suuhunsa, milloin jääkaapin alle ja vaikka minne muuallekin.Vessanpöntöstä muodostui niin ikään Leewin rakas leikkipaikka, ja väsyneet vanhemmat joutuivat aukomaan pytyn tukoksia ja luuttuamaan kylppärin lattiaa harva se päivä.

Eräänä päivänä, kun vauvat oli juuri syötetty, Maaret otti ensimmäistä kertaa esille perijäasian:

- Kuulehan Puntti, sinähän tiedät, että suku on minulle tärkeä. Kuka lapsista pitäisi valita perijäksi, kuka saa tämän talon ja kentän kun me vanhenemme, kuka meistä huolehtii? Minä ainakin olen sitä mieltä, että lapsiluku alkaisi olla täysi.

- Njaa-a, tuhahti Puntti. Häntä eivät nämä asiat pahemmin kiinnostaneet; olihan Puntti Maaretia nuorempi ja suvun asiat oli Maaret aina hoidellut. Sitä paitsi Puntti olisi vielä mieluusti saanut lapsen tai pari tai kolme tai neljä… hän oli aina haaveillut isosta lapsilaumasta, ja kolmen pojan jälkeen hän olisi mielellään nähnyt tulevansa pienen tytöntyllerön isäksi.

- No, mietitään sitä sitten joskus, mutta mitä vain voi tapahtua, miten asiat sitten järjestetään,jos emme päätäkään ajoissa, mieti sitä, Maaret muistutti kireästi ja käveli tavallista nopeammin lastenhuoneeseen.

( Ja taddadadaddadaa, Maaretille on taas vaihdettu uusi hiustyyli, mitähän seuraavaksi!?)

 Kuka valitaan perimään Jorbanjargan dynastia? Saavatko Puntti ja Maaret enää lapsia? Miten lasten kasvu sujuu, ja entä vanhempien vanheneminen? Mitä yllätyksiä elämä tuo tullessaan?

Vastauksia seuraavassa jaksossa.

Gurami